Suunta kohti sienimetsää!

Kalenteri on kääntynyt syyskuun puolelle ja metsät notkuvat satoa! Sieniharrastajat ovat iloinneet tänä vuonna, koska erilaisia sieniä on noussut poikkeuksellisen paljon.

 

Kantarelleja kerättiin täälläkin jo heinäkuussa, pikkuisia pulleita tatteja nousi maasta ja haperot alkoivat ilmestyä metsiin ja pihoille. Elokuulla sienten kirjo laajeni entisestään ja loppusyksyä kohti mentäessä silmät viritetään ainakin suppilovahveroiden ja mustavahakkaiden taajuudelle. Lajikirjo on tällä hetkellä todella runsas, joten jos aihe yhtään kiinnostaa, niin nyt on hyvä aika suunnata metsään!

 

Etana haperossa
Tämä kangasmetsässä kasvava hapero maistuu myös etanalle. Haperot kannattaakin kerätä nuorina, koska vanhemmiten ne ovat yleensä menneet parempiin suihin. Suurin osa kymmenistä erilaisista haperoista on hyviä ruokasieniä.

 

Suomen luonnossa on satoja syötäviä sienilajeja. Aloittelija tunnistaa muutamia ja pitäytyy niissä, mutta harrastuksen syventyessä on mukava vuosi vuodelta tutustua uusiin ja entistä useampiin lajeihin, maistella mielenkiintoisia makuja, ihastella värejä ja nauttia syysmetsän tuoksusta ja tunnelmasta. Sille ei moni asia vedäkään vertoja!

 

Sienten tunnistamisessa auttavat harrastajat ja erilaiset sienikirjat, mutta myös Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmästä saa nopeasti täsmällistä tunnistusapua.

 

Sienikooste
Herkkutatti on arvostettu, maukas kansainvälinen kauppasieni. Vaaleaorakas on myös herkullinen ruokasieni, jonka voi tunnistaa muitten orakkaitten tapaan lakin alta löytyvistä pehmeistä ”piikeistä”. Kantarelli on tuttu ja turvallinen herkku. Sitä voi kerätä samoilta kasvupaikoilta vuodesta toiseen ja satokausi jatkuu kesästä myöhäiseen syksyyn.

 

Sienivärjäystä

Varsinkin kosteassa kuusimetsässä kasvaa usein veriseitikkejä. Ne muodostavat henkeäsalpaavan kauniin näkymän, kun aurinko siivilöityy puiden läpi ja valaisee punaiset pienet sienet vaaleanvihreällä sammalmättäällä. Syötäväksi tästä lievästi myrkyllisestä kaunokaisesta ei ole, mutta värjäyspataan se on yksi parhaimmista sienistä.

 

Veriseitikistä irtoaa lankoihin ja kankaisiin kaunista syvänpunaista väriä, joka kestää hyvin valoa haalistumatta. Jos sienet eivät ole suurinta herkkuasi, niin värjäämisestä voikin löytyä uusi hauska syysharrastus! Myös verihelttaseitikistä saa oranssimman sävyistä punaista väriä ja harvinaista siniharmaata väriä irtoaa männynsuomuorakkaista. Vanhat, melkeinpä jo mädät sienet ovat värjäykseen parempia kuin nuoret yksilöt, koska niissä on enemmän väriainetta. Luonnonväreillä värjätyt langat ovat todella kauniin ja harmonisen värisiä.

 

Värjäyssieniä
Männynsuomuorakas on suomen kahdesta suomuorakaslajista se, josta saadaan myös sinisen sävyjä. Suomuorakkaan kuva: Creative Commons / Laurel. Veriseitikin kuva: Creative commons / Jerzy Opiola. Kolmannessa kuvassa veriseitikillä värjättyä villalankaa vyyhdellä. Kuva: Creative commons / AnnaKika.

.

Karvarousku

Vaaleanpunainen karvarousku on yksi metsän suloisimman näköisistä sienistä ja samalla maukas ruokasieni. Rouskuja on paljon eri lajeja ja etenkin suolasienistä pitävät tuntevat ne hyvin.

 

Tutustumisen arvoisten sienten rimpsuun kuuluvat myös värikkäät haperot, mustat torvisienet, herkkusienet, malikat, limaiset nuljaskat, valmuskat, vahakkaat, jotkin kantosienet ja käävät, lukuisat tatit, erilaiset vahverot ja monet monet muut. Suppilovahveroiden aika on nyt parhaimmillaan ja kun silmä löytää yhden, sitten se havaitseekin jo kymmeniä ellei satoja metsään maastoutuneita sieniä. Saalista löytyy usein ämpärimitalla.

 

Syyssienet
Myöhäissyksyn herkkuja. Suppilovahveroryppään kuva: Creative commons / Miika Silfverberg. Mustavahakkaat ovat vähän tuntemattomattomampia, tavallisen näköisiä sieniä, mutta niiden ohi ei kannata kävellä. Maku on mieto ja herkullinen. Kuva: Creative commons / Ron Pastorino.

 

Entäs ne vaaralliset?

Suomessa kasvaa joitakin tappavan myrkyllisiä sieniä, lievästi myrkyllisiä on sitten enemmän. Paras nyrkkisääntö myrkytysten välttämiseen on se, että poimii syötäväksi vain sieniä, jotka varmasti tuntee. Näitä helposti tunnistettavia ruokasieniä on hurjan paljon, joten ne muutamat epävarmat tapaukset voi hyvin jättää pois korista.

 

Punakärpässieni on tuttu vaaran merkki ja se osataan jättää poimimatta. Sukuun kuuluu useita muitakin myrkkysieniä, joista valko- ja kavalakärpässieni ovat vaarallisimmat. Näiden lisäksi tappavan myrkyllisiä ovat myrkkynääpikkä, suippumyrkkyseitikki sekä raaka korvasieni.

 

Punakärpässieni

 

Megan valikoimista löytyy kaksi opusta sienten tunnistamiseen; Sieniopas (9,90 €) ja Suuri suomalainen sienikirja (19,90 €). Lisäksi saimme pienen erän Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan kirjoittamaa Sieniä ja ihmisiä -kirjaa (20,90 €). Kirja on uniikki, elämyksellinen sienilifestylekirja, jonka mukana voit tutustua intohimoisiin sieni-ihmisiin ja elää läpi koko sienivuoden heidän kanssaan. Mukana harvinaisempia ruokasieniä, erilaisia reseptejä ja tietoa sienten terveysvaikutuksista. Todella mielenkiintoista luettavaa!

 

Orimattilan myymälässä on meneillään myös syysarvonta, arvomme viisi Sieniopasta kaikkien 11.9. mennessä osallistuneiden kesken. Tervetuloa mukaan!

 

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna